Äidinkieli

Lisää kommentti

7 kommenttia

Kommentoinut Marjaana Reuhkala 20. maaliskuu 2009 16:26

Mielellään meidän pitää hyväksyä, ettemme ole kaikessa mestareita! Minä koen identiteettini osin kääntäjän ja osin kielitieteilijän sieluksi, siitä johtuu tämä hölmö kieliopin rakastus. Niin, ja se että olen fM, tekee tuon filosofiankin tosi tärkeäksi, siis kielifilosofian.

Minulla taas on äidinkielenopettajan koulutus aika pahasti kesken: kirjallisuutta en ole opiskellut, vain lukenut. Huitelen täällä siis pienoisella asiantuntemattomuuden antamalla itsevarmuudella - enkä osaa pitää suutani kiinni. Mutta siitäpähän voi saada sekä innoitusta, väittelyitä ja hyvää pohdintaa että jopa jotain uudistuksia aikaan!?

Kommentoinut Päivi Hänninen 20. maaliskuu 2009 09:18

Varsinkin tällaiselle, joka ei oikein tunne kieliopin opettamista omakseen, muiden konkreettiset vinkit ovat hyödyllisiä.
Minun koulutukseni ei oikein antanut valmiuksia ja näkemystä kieliopin opettamiseen. Onnistuin kai yliopistossa välttelemään sellaisia kursseja, joista olisi ollut hyötyä tässä. Nyt on sitten paikkailtava tätä aukkoa. Oulun yliopistossa alkaa syksyllä verkkokurssi, joka kai liittyy kiinteaästi Isoon suomen kielioppiin - vai mikä se nyt oli:). Se kurssi saattaisi olla minulle omiaan. Tosin tämä meidän alamme on niin laaja, että mielenkiintoisista ja sopiivista täydennys- ynnä muista koulutuksista tuntuu olevan suorastaan ylitarjontaa. On kai hyväksyttävä, ettei kaikessa voi olla mestari.

Kommentoinut Marjaana Reuhkala 19. maaliskuu 2009 23:22

Ei varmaan olisikaan hyvä, jos kaikki opet rakastaisivat vain kieliopin opettamista taikka vain runoutta tai... Minä kyllä rakastan tuota vanhanaikaista kielioppia aika lailla. Ei se tietenkään ole maailman tärkein asia, mutta muistan usein muistuttaa, että se kehittää yleistä älykkyyttä, kun kielioppiasioita pohdiskellaan (metakognitioita jne.).

- Yleistä älykkyyttä toki kehittää myös mm. klassisen musiikin kuuntelu ja varmasti moni muu asia. Nämä ovat myös jotain sellaisia tutkimustuloksia, jotka olen katsonut hyväksi muistaa.

Kommentoinut Päivi Hänninen 19. maaliskuu 2009 19:50

Minun on tunnustettava, etten erikoisemmin rakasta kieliopin opettamista. Olen halukkaasti kuunnellut niitä tutkimustuloksia, joiden mukaan vanhanaikaiset kielioppitehtävät eivät ole kovin tehokas opetustapa. Opetan lukiokursseja yhdistelmätutkinnon suorittajille. Heillä on vain viisi pakollista kurssia äidinkieltä ja kirjallisuutta. Keskitän voimia siihen, että annan yksityiskohtaista palutetta heidän omista teksteistään. Esimerkiksi lainaustekniikkaa on harjoiteltava lukiossakin aika paljon. Tärkeämpää kuin kielioppi on kuitenkin analyyttisen ajattelun, kriittisen lukutaidon ja tietoisen, tavoitteellisen kirjoittamisen harjoittelu.

Kommentoinut Marjaana Reuhkala 28. lokakuu 2008 19:23

No kun kielioppi aina aloitetaan kaikilla asteilla alusta, voi sen aloittaa vaikka keräämällä lehdistä sanoja ja lajittelemalla ne sanaluokkiin: Siitä tulee keskustelua, miksi joku laittaa "voi" -sanan partikkeleihin, toinen verbeihin ja kolmas substantiiveihin. Sitten etsitään taivutusmuotoja jne. Näin asiat voivat jäädä tavallista paremmin lapsukaisten mieleen, vaikka opettajasta välillä ehkä tuntuu, että edetään tolkuttoman hitaasti.

Samalla tavalla lehdistä poimitut lauseet jäsennetään ja sitten edetään teksteihin. Tietysti sitten opettajakin joutuu pohtimaan tavallista enemmän, kun kaikki ei ole niin itsestään selvää kuin oppikirjoissa ja vanhoissa tutuissa esimerkeissä. Toisaalta se taas lähentää rohkeaa opettajaa opiskelijoihin kummasti, kun oppilapset näkevät, että heidän "gurunsakin" miettii ahkerasti, miten määrittelisi jotain, ja miksi.

Lehtiartikkeleista löytyy myös virheitä ja kirjoittajan oman idiolektin jippoja.. Oma huippuhyvä suomenopeni Lippo Lahti (Loimaa) esitteli meille lähes joka tunti korjattavaksi (ja tulkittavaksi) autenttista ja virheellistä matskua, jota hän oli kerännyt lehdistä. Se oli paljon kivampaa kuin tavallisen oppikirjan täyttäminen!

Siinä sitten ihmeellisten tekstien outojen tulkintojen äärellä voi pohtia yhdessä kielifilosofiaa, että onhan se sentään hyvä, että meillä on jonkinlaisia sääntöjä - ja että kuinka ihmeessä me voimme ollenkaan ymmärtää toisiamme, kun kieli on näin outo ja vajavainen väline?

Lehtiä voi pihistää vähän käytettyinä isoista lehtiroskiksistakin, niin ei tule kalliiksikaan.

Kommentoinut Hannele Ambrusin 28. lokakuu 2008 09:43

Opetan lukiossa äidinkieltä. Kyllähän sanoma- ja aikakauslehdistä saa valtavan paljon materiaalia opetukseen, mutta minäkin tilailen aika laiskasti lehtiä. Millä tavalla olet käyttänyt lehtiä opetuksessasi? Itse käsittelen mediakritiikkiä, tekstilajeja ja vaikkapa vaikuttamisen keinoja lehtitekstien avulla. Parasta tietysti olisi, kun nuoret saisivat kipinän lukea päivittäin jotain sanomalehteä. Nyt lähestyy aikakauslehtipäivä, ja kouluun tuli juuri valtava pino lehtiä. Katsotaan, mitä niistä irtoaa.

Kommentoinut Marjaana Reuhkala 27. lokakuu 2008 20:05

Mikä teitä tällä hetkellä mietityttää, pohdituttaa, ajatteluttaa? Onko joitakin riemastuttavia kokemuksia, jotka voisitte jakaa muille? Olen utelias.

Olen itse opettanut kymppiluokan suomea ja suomea ulkomaalaisille. Äikkäähän voisi opettaa suurinpiirtein lehtiä lukemalla (luetuttamalla) ja leikkelemällä, vai mitä? Kieliopista lähtien, tietysti. Aina lehtiviikoilla innostun ja sitten sen unohdan...