Vinkkiverkko

Oppimisen ja opettamisen verkkoja

Millä tavalla on toteutettu demokratiaan ja kansalaisuuteen liittyviä juttuja? Kohtaavatko aikuisten maailma ja nuorten maailma? Puhutaanko samaa kieltä? Voivatko lapset vaikuttaa? Voivatko edes aikuiset? Haluavatko? Valopilkkuja on näkyvissä, vaikka niitä pitää hieman kaivella esiin. Tänne voisi yhteisvoimin koota niitä.

Katselukerrat: 123

Vastaukset tähän keskusteluun

Olen omissa kouluissani pitänyt tärkeänä oppilaskuntatoimintaa sekä luokkademokratiaa. Oppilaskunnassa on käsitelty hyvin arkisia asioita, kuten järjestyssääntöjä, jalkapallokentän vuorottelujärjestelmää. Koulussa toimi myös "vaihtelua ja virkistystä opetukseen"-työryhmä. Tavoitteena meillä oli Oppimisen vallankumous-kirjasta lainattu lause: "Koulu on kylän hauskin paikka!" Näennäisdemokratia vieraannuttaa oppilaita osallistumaan.

Vihreä lippu-toiminta on myös lähellä demokratiakasvatusta. Oppilaiden tietoisuus oman toiminnan vaikutuksesta ympäristöön kasvaa.
Olen ammatillisella toisella asteella perustanut opiskelijoiden kanssa kymmenen eri yksikön yhteisen oppilaskunnan. Tämän toiminnan avulla olemme saaneet yksiköiden oppilaskuntia aktivoitumaan. Nuoret ovat innokkaita osallistumaan, ongelmana on enemmän aika. Tuntien aikana opettajat eivät hyväksy toimintaa ja taas koulupäivän ulkopuolella nuoret eivät ole halukkaita kokoontumaan. Kuinkahan tähän löytyisi ratkaisu?
Juuri ennen tämän ryhmän perustamista juttelin Koulun kerhokeskuksen ihmisen kanssa oppilaskunnista ja niiden toiminnasta. Hyviä esimerkkejä Jukka ja Erja. Kun pääsee vaikuttamaan omilla ehdoilla johonkin konkreettiseen lähellä, motivoituu myös laajempaan osallistumiseen.

Kerro Jukka lisää Vihreä lippu -toiminnasta. Mitä olette tehneet ja miten oppilaat ovat homman ottaneet?

Olen kerran ollut mukana naisten talouskoulussa, jossa oli osallistujia yli 40:stä maasta. Ensin koottiin muutoksia omasta lähiympäristöstä ja sitten seinän kokoiselle paperille tilaisuuden vetäjä piirsi osallistujien kanssa keskustellen linkkejä arjen tapahtumista maailman mittaluokan tapahtumiin, kuten ylikansallisiin yhtiöihin, suuriin talousjärjestöihin, maailman pankin toimintaan yms. Asiaa jatkettiin eläytyvällä pelillä. Ei aikuisillakaan ole usein käsitystä yhteiskunnan rakenteista ja toiminnasta, koska kyse on yhtä aikaa pienistä ja isoista asioista.
Aloitimme Artjärvellä Vuorenmäen koululla Vihreä Lippu-toiminnan. Meillä oppilaskunnan hallitus hoiti nämä molemmat työt. Osin siitä syystä, että meitä aiheesta innostuneita opettajia oli kaksi ja olimme molemmat innostuneita sekä ympäristökasvatuksesta että oppilaskuntatoiminnasta/kansalaisvaikuttamisesta.
Vihreä lippu-toiminta lähti liikkeelle, niin kuin suositus onkin jätteen vähentämisestä. Tarkkailimme kuinka paljon jätettä koulumme tuottaa. Punnitsimme energiajätteet, sekajätteet, ym. Tarkkailimme, kuinka paljon kopiopaperia koulu käyttää ym. Selkeitä konkreettisia lukuja. Tavoitteena oli vähentää jätteen syntymistä sekä tehostaa kierrätystä ja lajittelua. Kun koulussa kiinnitetään asiaan huomiota, kantautuu nämä asenteet automaattisesti koteihin. Asennekasvatusta.

Toinen selkeä esimerkki oli kun suunnittelimme uutta koulua. Teetimme kaikilla oppilailla ryhmätöinä pihasuunnitelmia, jossa käytimme oikeita asemapiirustuksia sekä mm. Lappsetin pihavälinekuvastoja. Keskustelimme ja kyselimme oppilailta myös, mitä he mieluiten tekevät välitunneilla. Oppilaita koko projektiin osallistui noin 110. Eri suunnitelmien ja oppilailta saatujen tietojen pohjalta opettajat koostivat oman ehdotuksen koulun pihasuunnitelmaksi. Useita oppilaiden ideoita on toteutettu koululla.
Eihän me "vanhukset" välttämättä aina puhuta samaa kielta nuorten kanssa. Suomi on kuitenkin pullollaan fiksuja ja tiedostavia nuoria, joilla on arvot kohdallaaan (valitettavasti se jää mediassa usein kaikkien ikävien asioiden jalkoihin). Nuorilla on suuri tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.

Olen samaa mieltä J. Mannisen kanssa. En myöskään kannata mitään feikkidemokratiaa. Jos kuntaan perustetaan nuorisoparlamentti tai vastaava, sille pitää myös antaa ihan oikeita vaikutusmahdollisuuksia!

Kannatan myös Vihreä lippu-toimintaa :) Voi kunpa saisimmekin sen leviämään kaikkiin oppilaitoksiin. Kuinkahan monissa työpaikoissa onkaan kirjattu kestävän kehityksen periaatteet yhteisiin arvoihin, mutta niitä ei sitten arjen käytännöissä huomaa ollenkaan?
Olen kahden lapsen isä (19v ja 38 v), joten minulla on omakohtaista kokemusta osallistumisesta päiväkotien vanhempaintoimintaan sekä 70- että 90-luvulta.

Päiväkoti on mainio paikka kehittää demokratiaa ja yhteistoimintaa! Lasten ja henkilökunnan yhteys on katkeamaton, ja vanhemmat ovat olleet tervetulleita mukaan kehittämään kaikenlaista uutta.

Siirtyminen kouluun voi katkaista tämän kehityksen. Vaimoni toimii terveydenhoitajana kaupunkimme suurimmassa yläkoulussa, jossa opettajat eivät välttämättä pysty pitämään vastaavanlaista yhteyttä oppilaisiin. Vanhempainyhdistykset kärsivät toisaalta osanottajien puutteesta. Jyväskylässä on kehitetty kouluille nimikkopoliisijärjestelmä, jonka eräänä perusteena on koulujen tietynlainen turvattomuus. Mietin, tarvitaanko kouluihin virkavaltaa opettamaan oppilaille yhteisöllisyyttä? Mikä lienee tilanne muualla?

Luin aikoinaan imatralaisesta Uutisvuoksi-lehdestä mainion kolumnin, jonka otsikko oli "Saattaen vaihdettava". Kyseessä on rautateillä käytettävä termi, joka edellyttää tavaravaunujen liittämistä junaan ohjatusti. Kolumnissa varoitetaan ilmiöstä, jossa osa nuorista jää "tyhjän päälle" peruskoulun jälkeen, ja ammattin- tai opiskelupaikan valinta jää nuoren omalle vastuulle. Tämä sama asia tuli esiin vastikään Keskisuomalaisen artikkelissa, joten ilmiö on yleinen. Kouluissa annettava yhteiskuntaopetus on epäilemättä asianmukaista, mutta miksi nämä opit eivät aina siirry nuorten käytännön aktiivisuudeksi koulun jälkeen?
Tänään (3.4.-09) Helsingin sanomissa julkaistaan Normaalilyseon oppilaiden tekemiä juttuja sivulla A 14. Kahdeksasluokkalainen Lauri Linna kirjoittaa koluminissa oppilaskunnan vaikutusmahdollisuuksien rajallisuudesta ja opettajien "hetken mielijohteesta luomista kielloista". Linna kertoo myös oppilaiden keräämästä adressista, jolla vastustettiin remontin yhteydessä tehtyä pääovien sulkemista.. "Se sai opettajat korkeintaan kohottamaan olkiaan."
Hyvä kirjoitus, johon olisi hienoa saada vastaus joltain Norssin opettajalta. Onko niin, että oppilaiden asiallisiin kysymyksiin tai aloitteisiin ei tarvitse vastata tai ottaa kantaa?
Malleja oppilaiden/opiskelijoiden osallistumiseen voi hakea myös naapurimaamme Ruotsin "tiimihenkenkisestä" ympäristöstä. Esimerkkinä Nybrosta: koulun laatuarvioinnista löytyy osoitteessa:
http://www.akrahall.se/docs/Kvalitetsredovisning_0708.pdf
Sieltä löytyvät muun muassa seuraavat osiot:
"Bedömning och betygssättning 22
5.1 I vilken utsträckning elever anser att lärarnas bedöm- 22
ningar av lärandet/ betygen är rättvisa.
5.2 I vilken utsträckning eleverna är nöjda med utvecklings- 23
samtalen.
5.3 I vilken utsträckning eleverna garanteras en likvärdig betygs- 24
sättning.
5.4 I vilken utsträckning eleverna är nöjda med skolans stöd för 24
den individuella studieplaneringen.
5.5 Kvalitetssäkringen och bedömning"
(suora lainaus raportin sisällöstä)

Jatkuva arviointi ja tavoitteiden asettaminen lienevät tässäkin asiassa kehittämistyön avaimia.
B I U S Be I United Socialist, Anarquist without photograph
Be I United Socialist,Anarquist witout photograph
Mielestäni musiikki,festivaalit,konsertit ja yhdessä soittaminen ovat(kokemukseni mukaan) suuria yhdistäjiä eri sukupolvien
välillä.Kirjallisuuden ja kielten yhteinen harrastus merkittävä.T.Pekka
Juha Veikko Mentu sanoi:
Olen kahden lapsen isä (19v ja 38 v), joten minulla on omakohtaista kokemusta osallistumisesta päiväkotien vanhempaintoimintaan sekä 70- että 90-luvulta.

Päiväkoti on mainio paikka kehittää demokratiaa ja yhteistoimintaa! Lasten ja henkilökunnan yhteys on katkeamaton, ja vanhemmat ovat olleet tervetulleita mukaan kehittämään kaikenlaista uutta.

Siirtyminen kouluun voi katkaista tämän kehityksen. Vaimoni toimii terveydenhoitajana kaupunkimme suurimmassa yläkoulussa, jossa opettajat eivät välttämättä pysty pitämään vastaavanlaista yhteyttä oppilaisiin. Vanhempainyhdistykset kärsivät toisaalta osanottajien puutteesta. Jyväskylässä on kehitetty kouluille nimikkopoliisijärjestelmä, jonka eräänä perusteena on koulujen tietynlainen turvattomuus. Mietin, tarvitaanko kouluihin virkavaltaa opettamaan oppilaille yhteisöllisyyttä? Mikä lienee tilanne muualla?

Luin aikoinaan imatralaisesta Uutisvuoksi-lehdestä mainion kolumnin, jonka otsikko oli "Saattaen vaihdettava". Kyseessä on rautateillä käytettävä termi, joka edellyttää tavaravaunujen liittämistä junaan ohjatusti. Kolumnissa varoitetaan ilmiöstä, jossa osa nuorista jää "tyhjän päälle" peruskoulun jälkeen, ja ammattin- tai opiskelupaikan valinta jää nuoren omalle vastuulle. Tämä sama asia tuli esiin vastikään Keskisuomalaisen artikkelissa, joten ilmiö on yleinen. Kouluissa annettava yhteiskuntaopetus on epäilemättä asianmukaista, mutta miksi nämä opit eivät aina siirry nuorten käytännön aktiivisuudeksi koulun jälkeen?
Mehän olemme henkilökohtaisesti sekä Suomen että EU:n kansalaisia. Tämän pitäisi aivan arjen perustasolla näkyä nettiaikakauden koulutyössä. Jospa Suomi nyt heti isolla koulujoukolla tajuaisi käynnistää pilottihankkeen, jossa jokainen luokka hakisi itselleen eri EU-maista oman kummiluokan. Näiden kanssa sitten oltaisiin yksi kerrallaan eriasteisessa nettiyhteydessä vaikkapa vain tunti viikossa. Varmasti syntyisi sekä paljon uusia asenneoivalluksia että käytännön ideoita koulutyön mielekkyydeksi.
Vinkiksi ja viritykseksi opettajille oma visioni huomisen unioniyhteistyöstä: http://www.personaleu.eu

RSS

AVO-hanke

Keskustelufoorumi

Reittikartta

Aloittaja: Kirsi Uusitalo Huhti 26, 2011.

Ideoita ja tarpeita demokratiakasvatukseen? 14 vastausta 

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Kirsi Uusitalo Maalis 11, 2011.

Eduskuntavaalit lähestyy

Aloittaja: Kirsi Uusitalo Helmi 21, 2011.

Blogiartikkelit

Syksyn SeOppi-lehden mediatiedot julkaistu

Lähettänyt: Niina Kesämaa, 17. kesäkuu 2016 kello 10:20

KIIRETTÄ PITÄÄ

Lähettänyt: Inari Gebhard, 24. maaliskuu 2014 kello 10:35

Syksy tuo SeOppi-lehden suomeksi ja englanniksi

Lähettänyt: Niina Kesämaa, 11. kesäkuu 2013 kello 14:08

Educodelta uusia koulutuspaketteja opettajan arkeen.

Lähettänyt: Jari Nokelainen, 7. marraskuu 2012 kello 13:03

© 2017   Created by Anne Rongas.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot