Vinkkiverkko

Oppimisen ja opettamisen verkkoja

Tiedot

Arviointi

Miten arviointia voitaisiin kehittää? Miten arviointi voisi tukea ja ohjata opiskelua? Mitä esteitä arvioinnin kehittämiselle on? Mitä työvälineitä arviointiin on olemassa ja mitä puuttuu?

Jäsenet: 96
Uusimmat tapahtumat: Tammi 20, 2013

Keskustelua arvioinnista

Keskustelun ydinasioita kootaan miellekarttaan, jota pääsee editoimaan MindMeister-tunnuksilla.

Keskustelufoorumi

Miten arviointia pitäisi kehittää? 21 vastausta 

Estääkö arviointi uusien työmuotojen soveltamista? Millaiseen tietokäsitykseen nykyiset arviointimenetelmät perustuvat? Oletko kokeillut jotain uutta? Mitä haluaisit muuttaa, mitä säilyttää?Jatka

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Mauri Laakso Huhti 29, 2011.

Verkossa eväitä arviointiin ja sen kehittämiseen 2 vastausta 

Verkkoaarteita arvioinnin kehittämisen tueksi?Jatka

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Anne Rongas Tammi 28, 2010.

Kommenttitaulu

Kommentti

Sinun tulee olla Arviointi:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Kommentoinut Jukka Ylipiha 10. helmikuu 2010 16:33
Kerronpa tässä mielenkiintoisen kokemuksen arvioinnista. Tämä sattui kohdallemi tänään. Olin esimieheni kanssa kehityskeskustelussa ja samalla sain TSA-arvioinnin. Jos joku ei tunne tätä kuntapuolen asiaa, niin kyseessä on työsuorituksen arviointi ja sitä kautta hekilökohtainen palkanlisä ym.

Kehityskeskutelu meni hyvin ja se antoi paljon, mutta tsa-arvioinnin oli suorittanut edellinen esimieheni (joka on siis edelleen talossa, mutta ei esimieheni). Sain tsa-tuloksen, mutta minulle ei selvinnyt, perusteluja arviointiin. Ne ovat jotain omituista, jotka oli puettu johonkin ympäripyöreään lauseeseen. Sen voin sanoa, että ne olivat osittain negatiivistä. Koskaan en ole saanut mitään palautetta, jonka perusteella voisin epäillä, mitä tämä arviointi tarkoitti.

Kyseessä on siis koulutusorganisaatio ja omituisinta asiassa on se, että kukaan ei hyväksyisi, jos tekisin noin ympäripyöreän arvioinnin omista opiskelijoistani ja antaisin huonon arvosanan tai jopa hylkäisin suorituksen. Se on mahdollista ainoastaan tsa:ssa. Tosin myöskin nykyinen esimieheni sai tämän saman asian takia huonon tsa-palautteen. Taisi olla meiltä varsinainen ryhmätyönäyte, kun noin meni. :)
Kommentoinut Pertti Välimäki 10. helmikuu 2010 15:24
Samoilla linjoilla kuin sukunimikaima. Ei sellaista kriteeristöä olekaan, jota opettaja ei joutuisi viime kädessä tulkitsemaan.
Kommentoinut Miikka Salavuo 10. helmikuu 2010 11:30
Ensimmäinen kysymys on mitä arvioidaan. Arvioidaanko oppimista tuotteena vai prosessina. Se pitää tehdä selkeäksi niin oppilaille, opettajille ja oppilaiden vanhemmille. Samalla pitää perustella miksi näin on, mitkä ovat koulutuksen todelliset tavoitteet. Eli aluksi määritellään tavoitteet, sitten niiden perusteella arviointikriteerit.

Perinteinen tapa, jossa (kärjistetysti) aluksi "opitaan" muutama viikko ja sitten suoritetaan arviointi kokeella on suorastaan surkuhupaisa, jos tarkastellaan yleisesti oppimiselle luotuja tavoitteita ja oppimisen luonnetta.

Itsearviointi on hyvä osa kokonaisuutta, oppilaan oma osaaminen tulee näkyvämmäksi hänelle itselleen ja "itsearviointiraportin" kautta myös opettajalle ja muille. Itsearviointi voi kannustaa myös oma-aloitteisuuteen ja itseohjautuvuuteen, kuten moni viestissään esittää. Siinäkin siis prosessit ovat tärkeämpiä kuin se, että oppilas itse mittaisi sitä, mitä on nyt sisällöllisesti osannut.

Mitä tulee kansallisiin standardeihin perinteisessä muodossa. Ainakin musiikkikasvatuksen puolella ollaan löyhän opetussuunnitelman ja suht vapaiden tavoitteiden ansiosta päästy pitkälle ja kv-konferensseissa suomalaista musiikkikasvatusta kadehditaan ja siitä otetaan mallia.

Kuten blogissani kirjoitin, yksi vaihtoehto olisi arvioida rinnakkain prosesseja ja tuotetta, jos halutaan. Ts. nimetään tiettyjä prosesseja, joita tilastoidaan tai merkitään muistiin manuaalisesti tai automaattisesti; kuten toisten auttaminen, kysymysten esittäminen, vaihtoehtoisten tietolähteiden löytäminen, tietolähteiden kritisointi tai kyseenalaistaminen, uudet ideat, kyky päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun, yleinen aktiivisuus, näiden arviointi on tietysti helpompaa teknologiaperustaisissa oppimisympäristöissä.

Nämä voidaan listata kriteereiksi ja eri keinoin tilastoida tai muutoin arvioida niiden toteutumista. Miten sitten 30 oppilasta arvioidaan 20:llä kriteerillä? Opettaja voi resurssoida kokeiden luomiseen ja tarkastamiseen käyttämäänsä aikaa uudenlaiseen arviointiin - ja tietenkin voidaan harjoitella myös vertaisarviointia. Jonkinlaista automaatiota kuitenkin tarvitaan. Oppimisalustoissa, ainakin Optimassa tätä on jo toki yritetty. Ei luulisi tosiaan olevan kovin hankalaa opettaa järjestelmä tunnistamaan toimintaa, etenkin, jos oppilaat opetetaan käyttämään tageja ja muita tunnisteita koneellisen arvioinnin helpottamiseksi.

Automaattistakin arviointia on toteutettu, ainakin eScape-projektissa. Jos aikaa on, kannattaa lukea kattava (ja pitkä!) ACT:in raportti arvioinnista. Paperissa on mm. listattu eri osa-alueilta erilaisia tiedollisia, taidollisia ja asenteisiin/arvoihin liittyviä prosesseja, joiden toteutumista sitten tarkastellaan/arviodaan.

Kirjoitan siitä vaikkapa yhteenvedon blogiini, kunhan saan luettua loppuun. Teen samalla myös Annen tapaan jonkinlaista prosessikaaviota aiheesta.
Kommentoinut Tarmo Toikkanen 10. helmikuu 2010 10:39
Luulisi, että itsearvioinnin ehdoton edellytys on, että opettajan määrittelemät arviointikriteerit ovat julkisesti nähtävillä ja siinä muodossa, että oppija pystyy ne ymmärtämään ja sillä perusteella itseään tai vertaistaan arvioimaan.
Kommentoinut Anne Rongas 9. helmikuu 2010 18:49
Kun arvioinnissa on selkeästi tiettyjä kategorioita ja sitä voidaan edistää apukysymyksillä, voisi kuvitella, että ei olisi liian monimutkaista luoda erilaisia arviointia auttavia sovellusohjelmia, joissa olisi pelkän matriisin lisäksi mahdollista tehdä säätöä ja tarkennuksia.

Siis kaivataan arvioinnin apuvälineitä, jotka sopivat erilaisille arvioinnin osapuolille. Arviointi avoimemmaksi!
Kommentoinut Henriikka Laiho 9. helmikuu 2010 18:33
Minusta tuossa Jukan kokemuksessa onkin se ydinongelma itse- ja vertaisarvioinnin totettamisessa. Voidaanko olettaa, että teini-ikäinen pystyy arvioimaan itseään ja tovereitaan edes jotenkin objektiiviesti, jos edes yliopistossa se ei toimi ihan kunnolla? Paljonko arviointiin vaikuttaa kaverisuhteet, vanhat kaunat ynnä muut henkilökohtaiset asiat?

Itsearvioinnissa olen usein törmännyt melkoiseen ylimalkaisuuteen. Kun kysyn, mitkä ovat 3 tärkeintä asiaa, jotka olet kurssin aikana oppinut saan useimmiten vastaukseksi uusia sanoja, kielioppia ja ainekirjoitusta. Toisin sanoen oppilaita pitää opastaa itsearviointiin kädestä pitäen ja se taas vie aikaa varsinaiselta kurssisisällöltä.

Kokonaan toinen asia on, että miten tällainen itsearviointi toimisi käytännössä. Kukapa ei hyvän arvosanan toivossa kirjoittaisi itsestään sitä, mitä olettaa opettajan haluavan lukea? Miten ja millaisilla työkaluilla opettaja kontrolloi oppimisen etenemistä ilman, että jo ennestään iso työtaakka kasvaa lisää? Jo 30 oppilaan ryhmän itsearviointien ja vertaisarviointien lukeminen ja tulkinta tuo lisää jo lähemmäs kymmenen tuntia työtä, puhumattakaan puuttuvien / myöhästyneiden sellaisten karhuamiseen kuluvasta ajasta.

Itse kaipaisin edelleen yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä työkaluja arvioinnin monipuolistamiseen. Ensi kurssilla olen pohtinut ottavani pienimuotoisen kurssipäiväkijan käyttöön. Joka tunnin lopussa oppilas kirjaa itse tunnin aiheen ja mitä koki oppivansa sekä myös oman aktiivisuutensa ja työskentelynsä. Opettajana voin tehdä omaan arviointilistaani jonkinlaisen + ja - systeemin ja sitten kurssin kuluessa tarkistaa, osuvatko arviomme yksiin. Kurssipäiväkirjat aion säilyttää itselläni, jottei tämä unohtui, hukkasin, koirasöi-rumba vesitä tätäkin juttua.
Kommentoinut Jukka Ylipiha 4. helmikuu 2010 21:50
Itselleni oli mielenkiintoinen kokemus omassa opiskelussani, kun teimme töitä kolmen hengen ryhmässä ja yhtenä arviointimuotona oli vertaisarviointi. Jouduin siis tekemään toisesta ryhmäläisestäni vertaisarvion ja samoin minusta teki ryhmän kolmas jäsen.

Itselleni vaikeinta oli se, että tein arviointia, mutta en saanut olla opettaja vaan tasavertainen ryhmän jäsen. Liian helposti asettui opettajan rooliin, mutta mielestäni onnistuin lopulta hyvin.

Sain sitten minusta tehdyn vertaisarvioinnin ja täytyy myöntää, että en tunnistanut siitä itseäni. Sitä ei myöskään voinut pitää arviointina vaan arvosteluna. Juttelin pitkään yliopistomme opettajan kanssa siitä ja en tänä päivänäkään allekirjoita sitä todenmukaiseksi, siksi tyrmäävää se oli. Kyseessä oli siis 2-3 vuotta yliopistossa opiskellut nuori.

Kokonaisuutena ryhmämme sai hyvät arvioinnit ja tuotoksemme oli hyvä. Poikkeuksen tähän teki saamani vertaisarvostelu.
Kommentoinut Anu Wulff 4. helmikuu 2010 20:16
Arviointi ja ohjaus kulkevat käsi kädessä, siksi vuorovaikutus on myös arvioinnissa niin tärkeää. Ihminen on palautehakuinen olento ja rakentavalla arviointipalautteella voidaan kannustaa oppimiseen. Itsearvioinneilla uskon lisättävän oppijan omaa vastuuta oppimisestaan. Oikeudenmukaisuus on jo mainittu, sille ihminen on kovin herkkä - siksi yhdenvertaiset arviointikriteerit, jo ennen oppimisprosessin alkua auki purettuna olisivat niin tärkeitä. Jos vielä itse oppimistehtävä saadaan mahdollisimman autenttiseksi, niin oppijan kiinnostus saadaan heräämään ja hyvällä lykyllä oppija pyrkii kohti arvioinnissa mainittuja tavoitteita!
Kommentoinut Inari Gebhard 4. helmikuu 2010 09:06
Timon pelikaaviot ovat hyviä, mutta vaikkapa niiden avulla
opettajia olisi koulutettava kaivamaan esiin oppilaissa piileviä hienoja ja pahojakin asioita Opiskelijoita olisi yhä enemmän ohjattava näkemään toisiaan ja ohjaajaa muussakin , kuin suorittamisessa - Ihmistä kokonaisuutena , ei vain asioita osaavana anonyyminä robottina .Viittaan tässä aikaisempaan kommenttiini, jossa kerron, kuinka opettajilta kiellettiin oman persoonan ja mielipiteen ilmaisu opetettavassa aineistossa .
Kommentoinut Tarmo Toikkanen 4. helmikuu 2010 08:33
Itsearviointiin liittyen olen seuraavista menetelmistä kuullut (ja osasta on omaa kokemustakin): pariarviointi, eli pareittain arvioidaan toisia; ryhmävertaisarviointi, eli ryhmät tutustuvat toistensa työhön ja arvioivat; ryhmäitsearviointi, eli ryhmät antavat itselleen arvosanat, joko yhden kaikille tai ryhmän jäsenille kullekin oman; edellinen pelimerkeillä, eli 4 hengen ryhmälle jaetaan esim. 12 pelimerkkiä ja saavat jakaa keskenään. Useimpiinhan liittyy sitten myös opettajan arviointi, jolla on veto/neuvotteluoikeus jos ryhmä tai opiskelijat arvioivat ihan metsään.
 

Jäsenet (95)

 
 
 

AVO-hanke

Keskustelufoorumi

Miten arviointia pitäisi kehittää? 21 vastausta 

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Mauri Laakso Huhti 29, 2011.

Verkossa eväitä arviointiin ja sen kehittämiseen 2 vastausta 

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Anne Rongas Tammi 28, 2010.

Blogiartikkelit

Syksyn SeOppi-lehden mediatiedot julkaistu

Lähettänyt: Niina Kesämaa, 17. kesäkuu 2016 kello 10:20

KIIRETTÄ PITÄÄ

Lähettänyt: Inari Gebhard, 24. maaliskuu 2014 kello 10:35

Syksy tuo SeOppi-lehden suomeksi ja englanniksi

Lähettänyt: Niina Kesämaa, 11. kesäkuu 2013 kello 14:08

Educodelta uusia koulutuspaketteja opettajan arkeen.

Lähettänyt: Jari Nokelainen, 7. marraskuu 2012 kello 13:03

© 2017   Created by Anne Rongas.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot