Vinkkiverkko

Oppimisen ja opettamisen verkkoja

Tiedot

Arviointi

Miten arviointia voitaisiin kehittää? Miten arviointi voisi tukea ja ohjata opiskelua? Mitä esteitä arvioinnin kehittämiselle on? Mitä työvälineitä arviointiin on olemassa ja mitä puuttuu?

Jäsenet: 96
Uusimmat tapahtumat: Tammi 20, 2013

Keskustelua arvioinnista

Keskustelun ydinasioita kootaan miellekarttaan, jota pääsee editoimaan MindMeister-tunnuksilla.

Keskustelufoorumi

Miten arviointia pitäisi kehittää? 21 vastausta 

Estääkö arviointi uusien työmuotojen soveltamista? Millaiseen tietokäsitykseen nykyiset arviointimenetelmät perustuvat? Oletko kokeillut jotain uutta? Mitä haluaisit muuttaa, mitä säilyttää?Jatka

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Mauri Laakso Huhti 29, 2011.

Verkossa eväitä arviointiin ja sen kehittämiseen 2 vastausta 

Verkkoaarteita arvioinnin kehittämisen tueksi?Jatka

Aloittaja: Anne Rongas. Viimeisin vastaus jäseneltä Anne Rongas Tammi 28, 2010.

Kommenttitaulu

Kommentti

Sinun tulee olla Arviointi:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Kommentoinut Jarmo Tanskanen 21. helmikuu 2010 20:06
Heitänpä kehiin oman kirjoitukseni arvioinnin tärkeydestä. Mun tausta on yliopisto, jossa osaaminen on nyt nostettu vahvasti esille, opetan elektroniikkaa ja kurssin koko on yli 100 opiskelijaa. Arvioidapa sitä määrää syvällisesti. Ei työ ihan heti lopu...
Kommentoinut Pertti Välimäki 12. helmikuu 2010 15:04
Olemme uusimassa jokasyksyistä itsearviointipalautetta niin, että määräajoin järjestäisimme kahdenkeskisiä arviointipalavereja, joissa oppilas mm. arvioi, millä eri opiskelutyyleillä hän mielestään oppii parhaiten. Tämä on opettajalle oiva tilaisuus saada palautetta myös omista opetuskäytänteistään.
Kommentoinut Tiina Karhuvirta 11. helmikuu 2010 18:21
mitäpäs mieltä olette siitä ajatuksesta, jonka nuoret esittivät joulukuun alussa Nuorisofoorumissa, että oppilaidenkin pitäisi saada antaa säännöllistä palautetta opettajalle? Keskusteltiin aivan palautekeskustelusta, palautekirjeistä jne, joissa voisi arvioida ehkäpä oman oppimistaan, mutta myös sitä, miten opettaja onnistui opettamisessa ja oppimisen tukemisessa, millaisilta opetuskäytänteet vaikuttavat jne.
Kommentoinut Pertti Välimäki 11. helmikuu 2010 14:33
Tämä kysymys päivähoidosta on mielenkiintoinen. Yhä useammin myös alakoulun puolella törmää samaan ongelmaan. On vanhempia, jotka laittavat lapsia kouluun kuin päivähoitoon, jolloin opettajan työnkuva venyy vuosi vuodelta enemmän päivähoidon puolelle. Tämä merkitsee väistämättä kasvattamisen osuuden painottumista, valitettavasti joskus opettamisen kustannuksella.
Kommentoinut Miikka Salavuo 11. helmikuu 2010 11:18
On selvää, että siirtyminen kokonaan tai vallitsevasti oppimisen prosessien arviointiin vaatii melko suurta muutosta opetuskulttuurissa ja jopa koko järjestelmässä. Tässäkin keskustelussa on tullut esille, miten yo-kirjoitukset ovat kuitenkin se päätavoite "k12" koulussa. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että nykyisen kaltaiset yhteen suorituskertaan (okei, nykyään saa yrittää uudestaan syksyllä/keväällä) perustuvat kokeet, joihin voi jopa lukea tärppejä (kuten siinä keskisuomalaisessa terveystiedon tapauksessa viime vuonna) ovat aikaansa eläneitä. Tulee mieleen oma ruotsin kuunteluni, joka meni ihan pieleen, kun vierustoverilla oli todella raju yskä.

Kulttuurin muutoksen tulisi voida tapahtua rinnakkain arvioinnin muutoksen kanssa - kyse on kuitenkin pitkälti muutoksesta a) asenteissa ja ajattelutavoissa ja tietenkin b) säännöksissä ja odotuksissa (myös yo-kirjoitukset, yliopistojen pääsyvaatimukset). OIlisi kiintoisaa kokeilla uudenlaisia arvioinnin menetelmiä kattavasti joissain pilottikouluissa. Tietenkin tämä voi asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan yo-kirjoitusten osalta :(. Yksi lähtökohtainen katalyytti muutokselle on yhteiskunnan ja tietokäsityksen muutoksen ymmärtäminen. Jos sitä ei ymmärretä, on turha toivoa muutosta kohti uudenlaista oppimis- ja arviointikulttuuriakaan.

Minulla oli ala-asteella about 30v. sitten (auts!) innovatiivinen saksanopettaja. Luimme hänen kirjoittamaansa kirjaa ryöväristä, keskustelimme, leikimme, pelasimme ja teimme hauskoja tehtäviä. Vanhemmat nostivat 6lk. metelin asiasta, kun emme päntänneet verbisääntöjä. Meidät siirrettiin perinteisesti opiskelevalle luokalle, jossa olimmekin sitten ihan pihalla. Lopulta tämä johti siihen, että piti vaihtaa lyhyeen saksaan, vaikka kielitaito olikin parempi, kuin useimmilla perinteisesti oppineilla.
Kommentoinut Jussi Tanhuanpää 11. helmikuu 2010 10:33
Uskaltaudumpa kommentoimaan minäkin.
Jos ja kun tarkoituksena on käsittääkseni päästä arvioimaan sekä tulosta, että prosessia tie toimivaan arviontiin on pitkä. Jos oppilaita laittaa arvioimaan omaa tekemistään liian aikaisin ei siitäkään hyvää seuraa. Yläkoulussa taas oma arviointi muuttuu suhteellisen realistisesta selvästi yläkanttiin heti, kun tavoite peruskoulun jälkeisestä opinahjosta selkeytyy.
MaFyKe-opettajana minua kiinnosti mahdollisuus tagien käyttöön arvioinnissa. Voisi olla käyttökelpoinen idea määrittää avainsanat, jotka tehtävässä ainakin pitäisi esiintyä ja sitten katsoa löytyvätkö kaikki tai vain osa avainsanoista tehtävässä?
Vertaisarvioinnin suhteen luokilla 7-9 olen kovin pessimistinen. Vertaisarvostelua on helppo käytää väärin tai jopa kiusaamisen välineenä, siksi opettajan pitää olla kovin tarkkana mitä arvostellaan. Oppilaat kokevat helposti epäoikeudenmukaiseksi myös ryhmä arvioinnin, jos eivät saa olla omasta mielestään parhaiden kanssa samassa ryhmässä.

Mielenkiintoisia ajatuksia on nostettu esille pistää pohtimaan.
Kommentoinut Henriikka Laiho 10. helmikuu 2010 20:24
En missään tapauksessa vähättele tämän keskustelun tärkeyttä ja pidän tätä todella hyödyllisenä ja tarpeellisena keskusteluna. Halusin vain tuoda näitä käytännön ongelmia tähän keskusteluun mukaan. Aina kun on kyse jonkun hyötymisestä (arvosana, raha, urakehitys) niin mukaan astuu myös kepulikonstit ja epäreiluus. Omana missionani pidän käyttökelpoisten arviointitapojen löytämistä tai kehittelyä ja kiitos tämän keskustelun, olen saanut paljon ajateltavaa!
Kommentoinut Miikka Salavuo 10. helmikuu 2010 19:54
Henriikka puhuu asiaa, näin se on. Itselläni on tapana heittää ilmaan ideaalitiloja ja tavoitteita. Todellisuus on tietysti mitä se on. Mutta voi olla, että lukioissakin on paljon oppilaita, jotka eivät kiinnostu nimenomaan suorituskeskeisyyden vuoksi - joskus ongelma voi olla opiskelutavoissakin, vai mihin kokemuksenne viittaavat? Yliopistoissa ongelma on pitkälti samanlainen.

Eräässä haastattelussa opiskelijat kommentoivat minulle, että kaikista kursseista ei voi olla kiinnostunut ja sitä resurssoi sitten niihin, joista on. Muut sitten suoritetaan sillä heikommalla kädellä.
Kommentoinut Anne Rongas 10. helmikuu 2010 19:47
Henriikka, kommenttisi nostaa mieleeni pariskunnan, jota voisi ruotia tarkemminkin, tai kaksikin: arviointi ja kannustaminen + arviointi ja ohjaaminen.

Osa nuorista on vielä päivälukiossa vaiheessa, ei tiedä, ei ole suuntaa, vanhemmat pakottivat, muualle ei päässyt. (Olen ollut päivälukiossa töissä.)

Osa nuorista löytää suuntansa mopeammin, osa hitaammin. Meillä aikuislukiossa välillä puretaan latistunutta oppijaminäkuvaa. Osa löytää vauhdin itse (en vähättele armeijan vaikutusta, moni nuori mies on itse todennut, että siellä löytyi ryhti omaan elämään). Osa kaipaa kannustusta vielä aikuisenakin.

Arviointi on eettinen kysymys. Vaikea ja tärkeä. Siksi myös tämä keskustelu on tavattoman tärkeää. En vieläkään ole ehtinyt miellekarttajäsennystä tekemään, mutta teen sen. Jatketaan keskustelua ja etsimistä!
Kommentoinut Henriikka Laiho 10. helmikuu 2010 19:03
Minäkään en suinkaan kiistä itsearvioinnin tärkeyttä tai prosessin arvioinnin painoarvoa, mutta minusta tuntuu, että aika monissa näissä kommenteissa oletusarvona on, että oppilas on A) kiinnostunut oppimastaan aineesta (tai ainakin oppimisesta yleensä) ja B) sitoutunut ta tosissaan arvioinnnin suhteen.

Alan varmaan kuulostaa jo väsyneeltä ja kyyniseltä, mutta lukiossa ja varmaan muissakin toisen asteen oppilaitoksissa ongelmana on tiettyjen oppilaiden suhteen, että he ovat siellä ennemminkin päivähoidossa kuin opiskelemassa.

Tuloksena on melkoinen sekasotku ja ainoa asia, joka tuo siihen jonkinlaista rotia on selkeästi mitattavat arviointitavat kuten kokeet. Kun prosessia lähdetään arvioimaan, tarvitaan edelleen selkeitä työkaluja, joiden kanssa ei pysty pelleilemään ja vesittämään koko itsearviointia.
 

Jäsenet (95)

 
 
 

© 2017   Created by Anne Rongas.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot