Kuka käyttää aikuisopiskelijan ääntä?

[Hannele Torvinen]

Hienoa, että löytyy tällainen ammatillisesti suuntautunut keskutelufoorumi! Saa nähdä kuinka "sosiaalisia" olemme?

Olen itse toiminut aikuiskouluttajana ammatillisessa oppilaitoksessa, yliopistossa, ammatillisessa aikuiskoulutuksessa sekä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa reilut 20 vuotta. Mielenkiintoista on ollut kokea, miten taloudellis-poliittiset ideologiat lyövät vahvan leimansa myös koulutuksen järjestämiseen.

Erityisenä huolen aiheenani on ollut aikuisopiskelijan äänen kuuluminen tai oikeammin puuttuminen kaikesta koulutuspoliittisesta kehittämistyöstä. Ammatillista aikuiskoulutusta on kehitetty voimallisesti viime vuodet. Tästä työstä on näyttänyt puuttuvan aikuisopiskelijoiden edustus. Tarvitsisimmeko tällaista tahoa (ydistystä, verkostoa tai vastaavaa)?

Onko hyvät ryhmälaiset vastaavia havaintoja tai kokemuksia?
Entä onko teillä mahdollisesti tietoa, miten aikuiskoiskelijat ovat organisoituneet muualla maailmassa?

[Pertti Ervasti]

Oulun lääninhallitus on laatinut yhteistyössä aikuiskoulutusorganisaatioiden (kaikki koulutustasot) kanssa aikuiskoulutuksen kehittämisohjelman ja perustanut Aito-työryhmän, jossa nämä opetuksen järjestäjät kehittävät koulutusta ja yhteistyötä, tietenkin tarjontapuolen näkökulmasta. Aito-ryhmä kokoontuu ajankohtaisten kysymysten parissa useita kertoja vuodessa. Mielestäni siltä osin puitetekijät ovat kunnossa. Lieneekö tällaista muilla lääneillä?Opiskelijoiden ääntä en tiedä täälläkään päin yhteen kootun.

[Juha Veikko Mentu]

Omat kokemukseni liittyvät pääasiassa ammattiliittojen (esim. ent. Teknisten Liitto) ja ammatillista edistymistä tarjoavien tahojen (AEL, INSKO, METSKO, POHTO) luennointi- ja kuirssinpitotehtäviin. Näillä aloilla taloustilanteen vaikutus näkyy hyvin yksioikoisesti: kun yrityksillä on hyvä tilanne, myös kurssitettavia riittää - ja päinvastoin.

Yksittäistapauksissa saattaa taustalla tietysti piillä henkilöstön supistuksiin ja töiden uudelleenjärjestelyihin liittyvät tekijät, esimerkkinä kemian laborantin koulutus mikrobiologian laboratorioon. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin nähdä koulutustarpeen vaihtelussa taloustilanteen vaihtelut: 90-luvun alussa oli jossain määrin keskimääräistä hiljaisempaa, ja joitakin kursseja jouduttiin jopa perumaan osanottajien vähäisen lukumäärän vuoksi ("kipukynnys" on 6...8 osanottajaa, koulutuksen järjestäjästä riippuen). Elämme nyt vastaavaa ajanjaksoa.

Osanoton aktiivisuus riippuu käsittääkseni taloudellisista tekijöistä, ei kurssituksen tarpeettomuudesta. Esimerkki: pohjois-suomalainen työnantaja ei enää halua lähettää työntekijäänsä kurssille, koska kokonaiskustannukset (lentomatkat, majoitukset, kurssimaksut ja päivärahat) ovat työnantajan tämän hetkisen käsityksen mukaan liian korkeat - vaikka kurssituksen kustannustaso ei sinänsä olekaan noussut, ja kurssitustarve on perusteltu.

Koulutusorganisaatioiden kurssitarjonta on näin ollen varsin riippuvainen kulloisistakin suhdanteista. Tällä hetkellä tilanne näyttää ymmärrettävästi melko synkältä varsinkin sellu- ja paperiteollisuuden kurssien suhteen.

[Juha Veikko Mentu]

Olen toiminut AEL:ssä paitsi luennoijana, myös kurssien suunnitteluryhmissä. Jälkimmäiseen tehtävään kuuluu rajattujen aihealueiden (esim. paperikoneen tarttumaongelmat) sisällön koostaminen ja luennoijien kutsuminen. Tässä tehtävässäni minun tulisi arvioida yksittäisten teemojen tarpeellisuutta, johon AEL:llä on varsin hyvät työkalut palauteraporttien muodossa.

Tämän kurssien detaljisuunnittelun tason yläpuolella on tietysti ryhmiä, jotka määrittelevät kullekin vuodelle yleisen kurssitarjonnan.

Osanottajien ääni tulee siis näkyviin takautuvasti eli em. palautekaavakkeiden yhteenvetojen kautta. Tulevien kurssien osanottajat eivät sen sijaan sanottavasti pääse vaikuttamaan luentokokonaisuuksiin. Olen pitänyt aikoinaan muille tahoille (esim. entinen Teknisten Liitto) käytännön laboratoriotyöhön liittyviä tilaisuuksia, joita on edeltänyt kurssilaisille lähetetty kysely ensisijaisista kiinnostuksen aiheista. Tällä tavoin sain jo etukäteen tietää, miten kurssia kannatti painottaa.

Ehkäpä tätä käytäntöä kannattaisi jatkaa ja pyytää kurssilaisille lähetetyn osanottokutsun mukana hiukan toiveita kurssin sisällön suhteen?

[Hannele Torvinen]

Pertti Ervasti sanoi:

Oulun lääninhallitus on laatinut yhteistyössä aikuiskoulutusorganisaatioiden (kaikki koulutustasot) kanssa aikuiskoulutuksen kehittämisohjelman ja perustanut Aito-työryhmän, jossa nämä opetuksen järjestäjät kehittävät koulutusta ja yhteistyötä, tietenkin tarjontapuolen näkökulmasta. Aito-ryhmä kokoontuu ajankohtaisten kysymysten parissa useita kertoja vuodessa. Mielestäni siltä osin puitetekijät ovat kunnossa. Lieneekö tällaista muilla lääneillä?Opiskelijoiden ääntä en tiedä täälläkään päin yhteen kootun.

Esim. Keski-Suomessa Aito-ryhmää vastaavaa "ääntä" käyttää Keski-Suomen liiton Osaamis- ja työllisyysryhmä ja sen "karttana" toimivat yhdessä määritellyt kehittämisteemat.

Asiakaslähtöisyyttä tavoitellaan myös Keski-Suomen maakunnan kattavalla aikuisopiskelun poltaalilla. Tässä Jyväskylän aikuisopisto on ollut aloitteellinen kehittäjä. Mutta siinäkään ei käsittääkseni ole aikuisopiskelijan ääntä kuultavana suoraan. Kaikissa muissa koulutusmuodoissa opiskelijoilla on vahva painoarvo ja edustukselliset kanavat saada asiansa ja tarpeensa kuuluville.

Olen ollut siinä uskossa, että esim. lakkautetulla Aikuiskoulutusneuvostolla (valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama asiantuntijaelin 1985 - 2009) olisi ollut tätäkin puolta esille tuova rooli tai tehtävä. Onko nyt tullut jo aika aikuisopiskelijoiden omalle "porkkanamafialle"? Semminkin kun ammatillisessa koulutuksessa aikuiskoulutukseen osallistuvien määrä ylitti jo vuonna 2006 ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärän. Ja tulevaisuudessa aikuiskoulutuksen ja -opiskelun luonne ja määrä tulevat entisestään vahvistumaan.

[Benny Tulirinta]

Aloitin juuri opiskelun aikuisopiskelijan Helsingin Liiketalousopistossa ja pohdin tätä samaa kysymystä. Olin nimittäin odottanut, että koulutuksen alussa olisi esittäytynyt joku aikuisopiskelijoiden edustaja??? Hämmästyin hieman kun tajusin, että sellaista ei vain yksinkertaisesti ole.

On tietysti selvää, että se helpottaisi toimintaa oppilaitoksen näkökulmasta, saatika sitten aikuisopiskelijan arkea. Luultavasti se myös vähentäisi opintojen keskeyttämistä jos olisi mahdollisuus jonkinlaiseen vertaistukeen ja kokeneemman apuun.

Taidanpa ottaa tämän puheeksi. Ehkä jopa voisin tehdä jonkun kanssa siihen jotain suunnitelmaakin. Olen tehnyt pienimuotoista kehitystyötä ja tiiminrakentamista sivujuonteena entisessä työssäni, sekä ollut nuoruudessani oppilaskunnan puheenjohtajana niin jotain käsitystä voisi olla. Joo, ehkäpä. Voinhan täräyttää siitä vielä palasen näyttöönikin. ;) Oppilaitoksessani aikuisopiskelijoita ainakin riittää ja varmasti siellä olisi asiasta kiinnostuneitakin.

Jos näitä elimiä olisi useammassa oppilaitoksessa voisi jonkin näköinen verkosto rakentua eri oppilaitosten välillä ja sitten täältä voisi syntyä osaamista jolla voisi olla sanottavaa jossain valtakunnallisessa verkostossa tai yhdistyksessäkin.

Mitä mieltä muut ovat, olisiko tässä jotain siementä johonkin?

[Pirkko Kuhmonen]

Hei, liityn mukaan keskusteluun, olen toiminut 20 vuotta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja olen ay-aktiivi ja sitä kautta päässyt näkemään myös sitä, miten aikuiskoulutuspolitiikkaa rakennetaan ja miten siihen vaikutetaan.

Jotta tällainen aikuisopiskelijoiden verkko pääsisi edustamaan asiakkaan ääntä, se valitettavasti nykyisissa rakenteissa todellakin edellyttäisi järjestäytymistä ja rekisteröitymistä. Sinällään se on hyvä ajatus, mutta itse olen menettänyt uskoni järjestöpolitiikkaan. Siksi toisekseen, esim. oman oppilaitokseni opiskelijaedustajisto kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten kiinnostuksen puutteeseen.

Olen vierestä seurannut Varsinais-Suomen Aikuiskoulutusstrategian syntymistä ja saanut siihen jopa hieman vaikuttaa (OpinOvi-hankkeen edustajana). Projektia vetänyt Mika Helvä piti koko strategiatyön ajan blogia, josta pystyi seuraamaan prosessin etenemistä ja vaikuttamaan pääsi halutessaan esim. osallistumalla verkkokyselyihin. Mielestäni edustaa uutta toimintakulttuuria, joka toivottavasti leviää! Yksi innovatiivinen ihminen voi saada paljon aikaan. - Toisaalta, kun istuin myös MYR:n koulutusjaoston kokouksissa, joissa startegia lopullisesti hyväksyttiin, näin kuitenkin selvästi vanhan toimintamallin "jyräävyyden": lopullista ääntä käyttävät järjestöjen ja organisaatioiden edustajat, jotka valitettavasti ovat usein niitä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa asioista.

Sitkeästi verkostoitumalla ja pyrkimällä mielipiteiden kanssa julkisuuteen voidaan saada ääntä kuuluville, mutta kuten sanoin, on päätöksentekomekanismeissa, rakenteissa sekä asenteissa tapahduttava suuria muutoksia ennen kuin asiakkaan ääni pääsee oikeasti vaikuttamaan päätöksiin. - Mutta jostain on aloitettava. Pahinta on, jos ei edes yritetä.


Benny Tulirinta sanoi:

Aloitin juuri opiskelun aikuisopiskelijan Helsingin Liiketalousopistossa ja pohdin tätä samaa kysymystä. Olin nimittäin odottanut, että koulutuksen alussa olisi esittäytynyt joku aikuisopiskelijoiden edustaja??? Hämmästyin hieman kun tajusin, että sellaista ei vain yksinkertaisesti ole.

On tietysti selvää, että se helpottaisi toimintaa oppilaitoksen näkökulmasta, saatika sitten aikuisopiskelijan arkea. Luultavasti se myös vähentäisi opintojen keskeyttämistä jos olisi mahdollisuus jonkinlaiseen vertaistukeen ja kokeneemman apuun.

Taidanpa ottaa tämän puheeksi. Ehkä jopa voisin tehdä jonkun kanssa siihen jotain suunnitelmaakin. Olen tehnyt pienimuotoista kehitystyötä ja tiiminrakentamista sivujuonteena entisessä työssäni, sekä ollut nuoruudessani oppilaskunnan puheenjohtajana niin jotain käsitystä voisi olla. Joo, ehkäpä. Voinhan täräyttää siitä vielä palasen näyttöönikin. ;) Oppilaitoksessani aikuisopiskelijoita ainakin riittää ja varmasti siellä olisi asiasta kiinnostuneitakin.

Jos näitä elimiä olisi useammassa oppilaitoksessa voisi jonkin näköinen verkosto rakentua eri oppilaitosten välillä ja sitten täältä voisi syntyä osaamista jolla voisi olla sanottavaa jossain valtakunnallisessa verkostossa tai yhdistyksessäkin.

Mitä mieltä muut ovat, olisiko tässä jotain siementä johonkin?

[Hannele Torvinen]

Toimintakulttuurimme näyttävät olevan murroksessa, mihin nämä sosiaalisen median välineet tuovat yhden muodot. Vaikka kansalaisaktiivisuus näyttää kasautuvan hyvin koulutetuille, on siinä kuitenkin siementä uuteen. Vanhat muodot vain eivät mitä ilmeisimmin enää kanna. Voisiko vuorovaikutteisuuden kanavien lisäämisessä/ luomisessa olla yksi vaihtoehto, kuten tässä kirjoituksessasi Pirkko tuot hyvin esille... pienin askelin!

Pirkko Kuhmonen sanoi:

Hei, liityn mukaan keskusteluun, olen toiminut 20 vuotta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja olen ay-aktiivi ja sitä kautta päässyt näkemään myös sitä, miten aikuiskoulutuspolitiikkaa rakennetaan ja miten siihen vaikutetaan.

Jotta tällainen aikuisopiskelijoiden verkko pääsisi edustamaan asiakkaan ääntä, se valitettavasti nykyisissa rakenteissa todellakin edellyttäisi järjestäytymistä ja rekisteröitymistä. Sinällään se on hyvä ajatus, mutta itse olen menettänyt uskoni järjestöpolitiikkaan. Siksi toisekseen, esim. oman oppilaitokseni opiskelijaedustajisto kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten kiinnostuksen puutteeseen.

Olen vierestä seurannut Varsinais-Suomen Aikuiskoulutusstrategian syntymistä ja saanut siihen jopa hieman vaikuttaa (OpinOvi-hankkeen edustajana). Projektia vetänyt Mika Helvä piti koko strategiatyön ajan blogia, josta pystyi seuraamaan prosessin etenemistä ja vaikuttamaan pääsi halutessaan esim. osallistumalla verkkokyselyihin. Mielestäni edustaa uutta toimintakulttuuria, joka toivottavasti leviää! Yksi innovatiivinen ihminen voi saada paljon aikaan. - Toisaalta, kun istuin myös MYR:n koulutusjaoston kokouksissa, joissa startegia lopullisesti hyväksyttiin, näin kuitenkin selvästi vanhan toimintamallin "jyräävyyden": lopullista ääntä käyttävät järjestöjen ja organisaatioiden edustajat, jotka valitettavasti ovat usein niitä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa asioista.

Sitkeästi verkostoitumalla ja pyrkimällä mielipiteiden kanssa julkisuuteen voidaan saada ääntä kuuluville, mutta kuten sanoin, on päätöksentekomekanismeissa, rakenteissa sekä asenteissa tapahduttava suuria muutoksia ennen kuin asiakkaan ääni pääsee oikeasti vaikuttamaan päätöksiin. - Mutta jostain on aloitettava. Pahinta on, jos ei edes yritetä.


Benny Tulirinta sanoi:

Aloitin juuri opiskelun aikuisopiskelijan Helsingin Liiketalousopistossa ja pohdin tätä samaa kysymystä. Olin nimittäin odottanut, että koulutuksen alussa olisi esittäytynyt joku aikuisopiskelijoiden edustaja??? Hämmästyin hieman kun tajusin, että sellaista ei vain yksinkertaisesti ole.

On tietysti selvää, että se helpottaisi toimintaa oppilaitoksen näkökulmasta, saatika sitten aikuisopiskelijan arkea. Luultavasti se myös vähentäisi opintojen keskeyttämistä jos olisi mahdollisuus jonkinlaiseen vertaistukeen ja kokeneemman apuun.

Taidanpa ottaa tämän puheeksi. Ehkä jopa voisin tehdä jonkun kanssa siihen jotain suunnitelmaakin. Olen tehnyt pienimuotoista kehitystyötä ja tiiminrakentamista sivujuonteena entisessä työssäni, sekä ollut nuoruudessani oppilaskunnan puheenjohtajana niin jotain käsitystä voisi olla. Joo, ehkäpä. Voinhan täräyttää siitä vielä palasen näyttöönikin. ;) Oppilaitoksessani aikuisopiskelijoita ainakin riittää ja varmasti siellä olisi asiasta kiinnostuneitakin.

Jos näitä elimiä olisi useammassa oppilaitoksessa voisi jonkin näköinen verkosto rakentua eri oppilaitosten välillä ja sitten täältä voisi syntyä osaamista jolla voisi olla sanottavaa jossain valtakunnallisessa verkostossa tai yhdistyksessäkin.

Mitä mieltä muut ovat, olisiko tässä jotain siementä johonkin?