Opettaja avoimessa sosiaalisessa verkossa

[Anne Rongas]

Millaisia kokemuksia avoimista sosiaalisista verkoista? Olen itse ajatellut, että kaksi asiaa on ylitse muiden: oman kokemuksen kautta oppii hahmottamaan sitä, millä tavoin sosiaalinen verkkotoiminta voi tukea oppimista (samalla välineet tulevat tutuiksi) ja toinen iso juttu on se, että sosiaalisissa verkoissa saa oleellista tietoa itseä kiinostavista asioista.

Bonuksena on kaikenlainen hauskuus. Verkkososiaalisuus on epävirallista, vapaan juttelun kaltaista. Älyttelevä ei tarkoita kuivan asiallista. Keksiminen kiehtoo ihmistä ja verkko tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia pienimuotoiseen keksimiseen. Toisaalta hauskaa on sekin, että välillä voi olla rennosti kuunteluoppilaana, seurailla, imeä itseensä.

[Pertti Krankkala]

Ei ole vielä paljon kokemuksia. Olen juuri aloittamassa sivuston käyttöä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten opiskelijat ovat kokeneet sivuston käytön

[Erja Sillanpää]

Totta! Verkostoissa välineet tulevat tutuksi ja saa tietoa itseä kiinnostavista asioista, jopa enemmän kuin on resursseja omaksua ja kokeilla - tämän olen aktiivisena kuunteluoppilaana huomannut itse. Opitun viemiseksi käytäntöön pitäisi vaan olla aikaa pysähtyä "rakentamaan" omia sivustojaan ja kokeilemaan juttuja. Tai ehkä sittenkin luottaa enemmän itseensä ja opiskelijoihin ja siihen että ne rakentuvat yhdessä ...

Minuakin kiinnostaisi kuulla opiskelijoiden kokemuksia avointen sivustojen käytöstä. Koskeeko hauskuus bonuksena myös opiskelijaa?

[Anne Rongas]

Hyvä kysymys Erja, tuota opiskelijoiden tuntemusta sopiikin kysyä.

Ainakin itse olen saanut opiskelijoilta toiveita, että osa työskentelystä olisi verkossa. Toisaalta tietty välimatka voi olla opiskelijalle miellyttävää, tai että välimatkaa voi itse säädellä.

Suomessa ollaan vielä siinä tilanteessa, että opettajat miettivät, hyväksyvätkö opiskelijoittensa kaverikutsuja erilaisiin verkostoihin, esim. Facebookiin. Maailmalla ilmiö etenee jo toisin päin. Opettajat kutsuvat aktiivisesti opiskelijoita omiin verkostoihinsa. Tästä oli hiljattain Guardianissa kirjoitus: Get out of MySpace. Kaiken vapaan sosiaalisen verkkotilan muuttuminen koulutusinstituution hallitsemaksi on myös herättänyt närää, ilmiölle on annettu nimi Creepy Treehouse.

Olen itse ratkaissut asian niin, että vapaaehtoiset valitsevat sosiaalisen verkkotilan. Nyt on meneillään filosofian keskustelu. Juttuja on hauska lukea ja niistä huomaa, että asiaan on myös perehdytty: No voi ihme... Ningin etu on, että osallistujat voivat itse muokata omaa sivuaan, aloitaa keskusteluita, luoda ryhmiä, kirjoittaa blogia ja lisätä mediatiedostoja. Monissa oppimisympäristöissä tämä ei onnistu.

[Marjaana Reuhkala]

Pertti Krankkala said:

Ei ole vielä paljon kokemuksia. Olen juuri aloittamassa sivuston käyttöä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten opiskelijat ovat kokeneet sivuston käytön

Minä olen suurinpiirtein kaikissa opiskeluissani vuoden 1997 jälkeen osallistunut verkkohommiin, ja pitänyt niistä hirmuisen paljon. Ennen olin sitä mieltä, että tietokoneet tappavat yhteisöllisyyden (olin sisäoppilaitoksen eli kansanopiston reksi), mutta asiaa itse kokeiltuani päädyin siihen, että internetissä onkin mahtavan yhteisöllistä! Ensimmäinen hyvä kokemukseni johtui siitä, että kurssilla oli mukana yksi ennestään tuttu ihminen, jonka kanssa aloimme hiukkasen myös hölöttää ja hassutella, ja muut tulivat sitten mukaan... Haittapuoli/riski tässä on se, että tämmöinen luovasti hölöttelevä tekee itsestään pellen, johon kukaan ei enää suhtaudu vakavissaan (- tätä aina suren ynnä murehdin, mutten ihan koko aikaa sentään!)

[Anne Rongas]

Tuo vapaan höpöttelyn osuus on tosi tärkeää. Opiskelijoille olen suositellut lempinimen käyttämistä avoimissa verkoissa verkkokursseilla ihan siitä syystä, että vähentää pelkoa siitä, että joku kaivaa myöhemmin esiin, mitä olet höpötellyt missäkin. Julkisen sanan neuvosto on ollut kovasti toista mieltä tästä nimimerkkiasiasta.

[Marja Kallio]

Itse olen uusi liittyjä. Olen nyt viikon verran surffaillut Ningissä. Sattumalta löysin myös tämän Vinkkiverkon.
Alunperin sain vinkin Ningistä tukipalveluistamme, kun kyselin vinkkiä, mihin koulun arkipäivän tarpeesta syntyneen opettajien yhteistyöryhmän voisi helposti perustaa, käydä keskusteluja, jakaa materiaalia jne.
Kaupallisuus minua itseäni häiritsee, mutta ilokeni huomasin, että näillä suomenkielisillä sivuilla se ei ole päälle hyökkäävää. Aiemmin käyttämäni alustat ovat olleet täysin suljettuja, maksullisia verkkoja, jotka ovat liittyneet tiettyyn työhön tai opiskeluun
Uskon, että tällainen työn ympärillä oleva avoin sosiaalinen verkosto soveltuu minulle kuitenkin hyvin, vaikka aluksi on vähn varovainenkin.
Nyt olen kuitenkin perustanut kaksi omaa ryhmää. Saa nähdä, miten kollegat lähtevät liikkeelle.
Vinkkiverkon kautta sain Annelta tarvitsemani opastuksen, kynnys alkuun pääsemisessä on ainakin matalalla! Kiitos siitä :)
Lyhyen kokemuksen kautta olen siis innostunut ja toivon pystyväni omalta pieneltä osaltani edistämään pedagogisen keskustelun leviämistä myös sosiaalisessa verkossa!

[Anne Rongas]

Tarmo Toikkasen ja Eija Kallialan kirjoittama opas Sosiaalinen media opetuksessa on ilmestynyt verkkoon. Kirjaan liittyy monipuolinen web-laajentuma.

[Sinikka Laakio-Whybrow]

Joko sinulla Marja on jotain kokemuksia opettajien yhteistyön virittämisestä Ningissä? Onko kyseessä siis oman koulun sisäinen foorumi? Onko Ning avoimesti verkossa, vai suljettu vain jäsenille?

Kyselen vaan siksi, että omassa koulussani toimiva kehitysryhmä alkaa pikkuhiljaa heräillä netin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime vuonna kehittämäämme itseohjautuvuus-teemaa varten olemme luoneet wikisivustot (wikispaceen), jonne kaikki opettajat voivat tehdä lisäyksiä, käydä keskusteluja aiheesta jne. Tai voisivat, mutta vastaanotto on tähän mennessä ollut epävarmaa, pelokastakin ja joidenkin osalta suorastaan torjuvaa. Tyypillistä kai näiden uusien medioiden suhteen. Suurin osa valittaa aikapulaa, toiset tyrmäävät sillä, että aiotaanko nyt tappaa puhekulttuuri kokonaan. Kokoukset vain tuppaavat aina venymään, eikä niissä useinkaan saada todellista keskustelua aikaiseksi. Omasta tahdosta, sopivana aikana mietityt argumentit voisivat hyvinkin toimia netissä.

Nyt on noussut esille, että voisimme yrittää aloitella myös monenlaisia muita keskusteluja netissä, paitsi tuo itseohjautuvuus-teema. Mietityttää nyt vaan tässä vaiheessa, että voiko niitä laittaa avoimeen verkkoon, vai olisiko viisainta tehdä vaan oman porukan suljettu ympäristö niitä varten. Olisi kiva kuulla muitten kokemuksia, jos olette olleet mukana jossain tällaisessa.

[Kauko Kauhanen]

Erja Sillanpää sanoi:

Totta! Verkostoissa välineet tulevat tutuksi ja saa tietoa itseä kiinnostavista asioista, jopa enemmän kuin on resursseja omaksua ja kokeilla - tämän olen aktiivisena kuunteluoppilaana huomannut itse. Opitun viemiseksi käytäntöön pitäisi vaan olla aikaa pysähtyä "rakentamaan" omia sivustojaan ja kokeilemaan juttuja. ...

Totta maar.. allekirjoitan tuon että joskus pitäisi pysähtyä rakentamaan - verkkopedagogiassa liikkuu niin paljon uutta ja toisaalta keksii itse myös uusia tapoja käyttää eri työvälineitä - toisinaan hyväksikin koetut konstit siirtyvät syrjään ja jäljelle jää vain loputon uuden kokeilu. Jotenkin pitäisi kai pistää hyvät konstit muistiin, sitten ne olisi helpompi jakaa.

[Juha Veikko Mentu]

Olen samaa mieltä, Anne.

Toimin tällä hetkellä aktiivisesti KK-Netin ningissä, ja olen jopa osallistunut EU-keskusteluun! En ole yhteiskuntatieteilijä, vielä vähemmän ekonomisti, mutta on kiintoisaa seurata kyseistä keskustelua ja lisätä sinne jotakin omaakin.

Ehkä kynnys kirjallisten esitysten julkistamiseen on meille aikoinaan (koulussa) opetettu liian korkeaksi, mutta koen em. KK-Net-keskustelujen olevankin enemmän vapaata mielipiteiden vaihtoa kuin ehdottoman (oman) totuuden julistamista muodossa "mustaa valkoisella"?